Pyristellessämme irti riippuvuudestamme Venäjän fossiilienergiasta on ydinvoima alkanut näyttäytyä hyvänä vaihtoehtona myös monille sellaisillekin päättäjille, jotka vielä joitakin vuosikymmeniä sitten olivat ydinvoiman vankkumattomia vastustajia. Nykytiedon valossa ydinvoiman hyvät ja huonot puolet tunnistetaan varmasti tasapuolisemmin. On selvää, että hiilipäästöjä on pienennettävä nopeassa aikataulussa samalla, kun maailmamme on entistä riippuvaisempi energiasta. Tässä yhtälössä ydinvoima on huonoine puolineenkin yksi käyttökelpoisimpia ratkaisujamme.
Olkiluodon voimala on kuitenkin osoittanut, että tämän kaltaisten jättihankkeiden aika on ohi. Jos yksikin pelikaani turbiinissa laittaa koko kansakunnan polvilleen ja kaivelemaan lantteja naapurinkin kukkarosta, niin se ei voi olla vastuullinen ratkaisu energiakysymykseemme.
Pienydinvoimala on varsin varteenotettava vaihtoehto vihreän siirtymän toteuttamisessa, mutta sekin vaatii vielä merkittävää lisäkehitystä ennen laajamittaista käyttöönottoa. Oheisessa jutussa jäävät tämän lähestymistavan merkittävät haasteet vielä vaille huomiota. Pienvoimalat tuottavat mm. suhteessa suuria voimalayksiköitä enemmän radioaktiivista jätettä, sillä pienvoimaloissa tapahtuu suuria reaktoreita enemmän neutronivuotoa. Lisäksi on huomioitava hajautetun sijoittamisen mukanaan tuomat turvallisuusuhkat, joita nykyisessä maailmantilanteessa ei voi aliarvioida. Kaikesta huolimatta pienvoimalat ovat varmasti energiapolitiikan seuraava askel, mutta eivät ehkä laajamittaista todellisuutta vielä parin vuoden kuluttua.
Rami Käkönen - Vihreät Masku 
Vastaa