Rami Käkönen – Vihreät Masku

Edellisten eduskuntavaalien jälkeen oppositio arvosteli heti tuoreeltaan vastamuodostetun hallituksen hallitusneuvotteluja ”vastuuttomaksi”, koska niissä asetettiin arvot ja tavoitteet etusijalle ja vasta sen jälkeen lähdettiin pohtimaan miten asetettuihin tavoitteisiin päästään valtiontalouden viitekehyksessä.

Esimerkiksi taloushistorian professori Sakari Heikkinen Helsingin yliopistosta totesi taannoisessa haastattelussa, ettei muista poliitikkojen esimerkiksi taistelleen aikanaan siitä, onko Suomella varaa ilmaiseen peruskouluun. ”Veikkaisin, että tällaisia asioita on lähestytty tavoite edellä”, totesi Heikkinen. Niinpä ensi keväällä aloittavalla uudella eduskunnalla ja sen hallituksella on edessään ennen kaikkea arvovalintoja. Tällä hetkellä oppositiossa olevat puolueet kuuluttavat kovasti vastuullisen talouden perään, joten on varmasti hyvä tarkastella, kuinka vastuuttomasti nykyinen hallitus on viimeisen talousarvion suunnitellut.

Ensi vuoden budjetissa on lähdetty siitä, että valtio ottaa 8 MRD euroa lisää velkaa, jotta suunnitellut menot saadaan maksettua. Mikäli tavoitteena on se, että velaksi elämisen on loputtava, kuten kokoomus ja perussuomalaiset omissa esityksissään edellyttävät, olisi ensi vuosien talousarvioista heidän mielestään löydettävä vuosittain 1000 miljoonan euron leikkaukset. Toistaiseksi oppositio ei kuitenkaan ole esittänyt mitään kovin konkreettista näiden säästöjen saavuttamiseksi. Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja on kuitenkin todennut, että sosiaaliturvaan ei tulisi suoria leikkauksia. Toisaalta samainen puheenjohtaja on myös esittänyt, että sosiaaliturvaa pitäisi leikata.

Todellinen vastuu tullaan punnitsemaan niissä ikävämmissä valinnoissa, sillä helppoja leikkauksia ei talousarviosta juuri löydy. Kun tuota numeroiden pikkujättiläistä lukee, niin varsin nopeasti talousarvioiden laatimiseen vähemmänkin perehtynyt huomaa, että esimerkiksi maahanmuuttajat ja heille maksettavat avustukset (80M€) ei todellakaan ole se leikkaus, jonka turvin kaikille meille muille suomalaisille turvataan leppoisa elämä. Samaiseen dokumenttiin tutustumalla voi jokainen kansalainen hyvin huomata, että ei se leikkaaminen kovin helppoa muutenkaan ole.

Asioihin syvällisemmin perehtymätön toki saattaa ihmetellä esimerkiksi sitä, miksi hevoskasvatuksen ja hevosurheilun edistämiseen ollaan sijoittamassa 40 miljoonaa euroa, kun yleisesti maaseudun kehittämiseen on varattu vain 4 miljoonaa euroa. Tai miksi yli 70 miljoonaa euroa varataan korvauksiin eläinten hyvinvoinnista. Toisin sanoen maatalousyrittäjille ilmeisesti maksetaan 70 miljoonan edestä korvauksia siitä, että he toimivat EU-tasolla sovittujen tuotantoeläinten hoitoperiaatteiden mukaisesti. Onko todella niin, että suomalaisen viljelijän ei ole kannattavaa kasvattaa tuotantoeläimiä niin, että eläinten hyvinvointia ei voida turvata ilman valtion tukea? Joka tapauksessa rahan sijoittaminen toimintaan, joka mahdollisesti tuo Suomelle uutta työvoimaa ja uusia veronmaksajia kuulostaa äkkiseltään mielekkäämmältä, kuin vaikkapa uusien ravihevosten kouluttaminen.

Oli miten oli, ensi vuodenkin talousarviosta löytyisi varmasti vielä jonkin verran puristettavaa, mutta opposition kaavailemat vuosittaiset miljardin kumulatiiviset leikkaukset tulevat kyllä tuntumaan muuallakin kuin hevosurheilussa. Saavutetuista eduista on varmasti tingittävä. Tingittävänä saattaa olla ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen määrä tai yrityksille maksettavat tuet. Tai ehkäpä molemmat. Itse toivoisin, että lopputulos olisi tasapuolinen ja sidosryhmävaikuttamisesta riippumaton. Ansiosidonnaisen päivärahan porrastusta on varmasti mahdollista keventää jonkin verran ilman, että merkittävästi leikataan työllisyyttä. Samaan aikaan meillä on varmasti mahdollista leikata myös yritysten saamia tukia. Voidaan esimerkiksi kysyä, tarvitseeko vaikkapa Kone Oy:n kaltainen yritys merkittäviä valtion tukia innovaatiotoimintansa tueksi, vai voidaanko asemansa vakiinnuttaneelta kansainvälisesti merkittävältä toimijalta jo edellyttää, että tuotekehitysmenot kuuluvat yrityksen itse kustannettavan toimintaan. Innovaatio- ja tuotekehitystuet tulisi suunnata yrityksille, joilla on potentiaalia nousta tulevaisuudessa Suomen talouden merkkitekijöiksi.