Joulu on rauhan juhla. Paitsi, että ei ole. Ei kaikille. Putinin hallinnon käynnistämä barbaarinen laajenemissota ja pyrkimys toisen kansan järjestelmälliseen tuhoamiseen osoittaa, että maailma on tullut yhteen ihmiskunnan tienhaaroista. Kansakuntien on katsottava peiliin ja kysyttävä millaista tulevaisuutta haluamme. On itsensä huijaamista väittää, että tämä konflikti ei koske koko ihmiskuntaa. Voidaan toki esittää, että merkittävä osa maailman valtioista ei jaa toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen johdolla muodostettua maailmanjärjestystä, eivätkä ne siksi pyri aktiivisesti tuomitsemaan Venäjän hyökkäystä. On totta, että tämä vallitseva maailmanjärjestys ei ole täydellinen, mutta riippumatta siitä kenen ehdoilla toisen maailmansodan päätteeksi solmittu rauha rakennettiin, olisi jokaisen valtion hyvä tiedostaa, että tuo uusi rauha on hyödyksi kaikille. Myös niille valtioille, jotka eivät ole kuuluneet sodanjälkeisen maailmanjärjestyksen keskusvaltoihin. Maailmansodan jälkeinen uusi rauha on rakennettu ennen kaikkea liberaalin maailmankäsityksen pohjalle. Tässä maailmankäsityksessä johtavana aatteena on se, että kaikki ihmiset ansaitsevat samat perusvapaudet. Erityisesti vallitsevan maailmanjärjestyksen ulkopuolisista yhteiskunnista löytyy pääosa niistä, jotka ovat kääntyneet tai kääntymässä jyrkän nationalismin saattelemana sisäänpäin. Näiden valtioiden, kuten vaikkapa Kiinan ja Intian kannattaisi tehdä kotiläksynä. Vaikka ne eivät ole ehkä olleet tätä maailmanjärjestystä rakentamassa, ovat ne hyötyneet juuri liberaaliin maailmankäsitykseen nojaavasta rauhasta huomattavasti enemmän kuin mistään aikaisemmasta ajanjaksosta historiassaan.
Niiden, jotka pitävät liberaaleja arvoja heikkouksina tai haluavat korostaa nykyisen maailmankuvan puutteita kannattaa kysyä itseltään rehellisesti, mikä on se aikakausi, jolloin asiat oikeasti olivat paremmin? 1900-luvun alkupuolella ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa ja rotumellakoissa? Tai 1800-luvun Euroopan vallankumousten aikaan? Tai ehkäpä 1700-luvulla Pohjan sodan aikaan? Tai vielä aikaisemmin keskiajalla ruton pyyhkiessä kokonaisia kaupunkeja kartalta?
Yuval Noah Harari tiivistää jouluaattona Helsingin Sanomissa julkaistussa esseessään maailman mahdolliset tulevaisuuden polut osuvasti toteamalla, että sota ei ole luonnonlaki tai vääjäämättömyys, vaan aina ihmisen valinta.
Mikäli maailma nyt kääntää liberaalille maailmankäsitykselle selkänsä, ”Koko maailma alkaa näyttää samalta kuin Venäjä: maa, jolla on ylimitoitettu armeija ja alimiehitetyt sairaalat.” Maailma, jossa kansallisvaltiot taistelevat omasta pyhäksi katsomastaan identiteetistä ja elintilasta tulisi olemaan hyvin ankea paikka.
Väite, että Putinin oli pakko hyökätä Ukrainaan, koska länsi uhkasi Venäjää, on täyttä roskaa. Siksi on erittäin tärkeää, että Venäjän toiveet edes osittaisesta Ukrainan valloittamisesta lyödään täysin. Venäjän sotilaalliset ambitiot tulee kääntää nöyryyttäväksi tappioksi sen käynnistäneelle hallinnolle. Muussa tapauksessa seurauksena on liberaaliin maailmankuvaan perustuvan maailmankäsityksen romahtaminen. Samalla se olisi merkki itsevaltiaille eri puolilla maailmaa, että valloitussodat ovat jälleen keino edistää omia etuja. Silloin myös demokratioiden olisi varustauduttava suojatakseen itseään ja syöksykierre valmis.
NUMERO 153 EDUSKUNTAAN?
Jos haluat auttaa ponnisteluissa paremman tulevaisuuden puolesta, äänestä numeroa 153 tai lahjoita kampanjaamme itse valitsemasi summa. Lisää ajatuksiani löydät mm Facebookista.
Rami Käkönen - Vihreät Masku 
Vastaa