On kulunut sata vuotta siitä, kun Suomessa tuli voimaan laki uskonnonvapaudesta. Viimeisin päivitys lakiin tehtiin 20 vuotta sitten, mutta edelleenkin Suomi on vahvasti luterilainen maa, vaikka kansainvälinen kehitys vie meitä vääjäämättä kohti tilannetta, missä yhteiskunnat monimuotoistuvat ja uskontokuntien kirjo laajenee. Samalla yhteiskunnat, erityisesti läntiset, maallistuvat nopeasti. Uskonnot eivät kuitenkaan katoa, mutta niiden merkitys muuttuu yhteiskuntien maallistuessa. Niistä tulee kulttuurisen perinnön ilmentymiä. Tämä on sekä voimavara että riski. Tilanteen haastavuutta lisää myös se, että eri uskonnot ovat eri kulttuurievoluution vaiheissa. Mikäli yhteiskuntiin saa muodostua liian terävärajaisia rajalinjoja erilaisten tapojen ja kulttuurien välille, lisääntyy vastakkainasettelun riski. Tämä taas väistämättä lisää yhteiskunnan jakautumista ja yhteiskunnan turvallisuustason heikentymistä.
Kuten Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoittaa HS:ssa 3.1. julkaistussa kirjoituksessaan (lue kirjoitus täällä), uskontolukutaidon merkitys kansalaistaitona korostuu. Mielestäni tämä luonnollinen kehitys ei ole riittävä, vaan sitä tulisi tietoisesti vahvistaa ja tunnustuksellinen uskonnonopetus kouluissamme tulisi oppiaineena lopettaa. Tämän tilalle tulisi perustaa kulttuurisesta tai katsomuksellisesta taustasta riippumatta kaikille oppilaille pakollinen oppiaine, joka oppimateriaali tutustuttaa oppilaat yhtäläisesti kaikkien uskontojen historiaan ja tapoihin, sekä ikäkausisopivalla tavalla etiikan ja moraalin käsitteiden opettamiseen.
NUMERO 153 EDUSKUNTAAN?
Jos haluat auttaa ponnisteluissa paremman Suomen puolesta, äänestä numeroa 153 tai lahjoita kampanjaamme itse valitsemasi summa. Lisää ajatuksiani löydät mm Facebookista.
Rami Käkönen - Vihreät Masku 
Vastaa