Kotitalousvähennys on ollut käytössä jo yli 20 vuoden ajan. Tuona aikana siitä on toivottu merkittävää työllisyyden vauhdittajaa ja harmaan talouden kitkijää. Kummankaan tavoitteen suhteen odotukset eivät ole täyttyneet, vaikka tukea on hyödynnetty erittäin runsaasti. Nykyisellään kotitalousvähennystä voi hakea takautuvasti veroista ja tässä piilee ongelma. Mikäli ihmisen tulot tai eläke on niin pieni, että veroa ei tarvitse maksaa, ei voi nauttia kotitalousvähennyksestäkään. Näin ollen nykyinen kotitalousvähennys on eriarvoistava ja hyödyttää sitä enemmän, mitä paremmin tulot riittävät kotitalousvähennykseen oikeuttavien palveluiden hankkimiseen.
Tukea olisi kuitenkin verrattain helppoa laajentaa hyödyttämään myös pienituloisia ottamalla käyttöön negatiivinen tulovero. Silloinkin kotitaloustyön voisi suoraan vähentää veroista, mutta jos erotus olisi negatiivinen, verottaja palauttaisi tämän summan. Kyse olisi siis yhdestä perustulon muodosta. Nykyisten digitaalisten palveluiden aikana ei olisi mahdotonta kehittää järjestelmä, jonka avulla vähennyksen hakemista ei tarvitsisi odottaa verotuksen valmistumiseen, vaan kotitalous- tai hoivatyön hankkimiseen tarvittavan summan voisi saada käyttöön jo aiemmin esimerkiksi Kelan kautta. Toteutustapoja varmasti löytyy, mikäli tahto tarvittavaan lakimuutokseen löytyy.
Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä yksi hyvinvointipalveluiden pullonkaula on ja tulee erityisesti jatkossa olemaan tehostetun palveluasumisen hoitopaikkojen puute. Olisi siis kaikkien etu, että yhteiskunta mahdollistaisi laajemmin keinoja, joiden avulla ihminen voi halutessaan elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Julkinen kotipalvelu huolehtii perushoivasta ja hoidosta, mutta monet tärkeät tukipalvelut kuten siivous-, pihatyö- ja muut kodin apupalvelut tai avustajapalvelut jäävät kansalaisten itse järjestettäväksi ja maksettavaksi. Toki näihin voi minimitasolla nytkin saada apua toimeentulotuen kautta, mutta tämä on tarpeeton byrokratian askel. Kotitalousvähennyksen avulla tarvittavia palveluja voisi hyödyntää nykyistä laajemmin. Pienituloisimmat eivät kuitenkaan pääse tästä hyötymään ja tämä heijastuu valtiontalouteen korkeampina sosiaalihuollon kustannuksina.
Kotitalousvähennyksen uudistuksen lisäksi tarvittaisiin myös palveluneuvontaa yrittäjien, asiakkaiden ja yhteiskunnan tarjoamien palveluiden välille löytämään kunkin tarpeita vastaavat palveluntuottajat nykyistä tehokkaammin. Yhteiskunnan toiminnan tai yksittäisen ihmisen kannalta ei ole järkevää, että kotitalousvähennys on nykyisen kaltaisena tarjolla vain kohtuullisen hyvistä tuloista nauttiville.
Rami Käkönen (vihr), Masku
Irma Saloniemi (vihr), Masku

Vastaa