YLE, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Ilta-Sanomat, Allianssi, Duunitori… On tullut jälleen se aika, kun vaalikoneet ympäri Suomea käynnistetään palvelemaan äänestäjiä ja demokratiaa.
Vaalikoneista on tullut demokratian keskeisiä työkaluja, joiden avulla äänestäjillä on mahdollista saada varsin perusteellinen kuva kaikista vaalipiirinsä ehdokkaista. Yksikään vaalipaneeli tai toritapahtuma ei anna yhtä hyvää tilaisuutta tutustua niin moneen ehdokkaaseen melko lyhyen kampanjointiajan puitteissa niin tehokkaasti.
Vaalikoneet ovat kuitenkin tehokkaita vain, mikäli ehdokas tekee oman osuutensa. Jokainen vaalikone antaa mahdollisuuden vastata esitettyihin kysymyksiin pikavauhtia tai perusteellisesti ja jo tämä kertoo äänestäjälle jotain ehdokkaista. Ovatko ehdokkaat valmiit tekemään päätöksiä perusteellisesti ja huolella vai rimaa hipoen. Vaalikoneiden täyttäminen huolella ja näkemyksensä perustellen vie aikaa ja vaatii ehdokkaalta vaivannäköä. Siksi myös äänestäjän kannattaa nähdä vaalikoneiden kanssa hieman vaivaa ja perehtyä muun muassa siihen miten eri ehdokkaat ovat vastauksiaan perustelleet. Jos vaalikoneessa pyydetään ehdokasta kertomaan onko hän samaa tai eri mieltä vaikkapa siitä, tulisiko kouluissa olla enemmän kuria, on sillä merkitystä miten ehdokas kantansa perustelee. Siinä missä kurin lisääminen yhdelle ehdokkaalle tarkoittaa esimerkiksi älylaitteiden kieltämistä, saattaa se toiselle ehdokkaalle tarkoittaa ruumiillisen koskemattomuuden kyseenalaistamista. Ja mikäli ehdokas ei ole vaivautunut perustelemaan vastauksiaan millään tavalla, tulisi sen jo automaattisesti kertoa äänestäjälle, että kyseinen ehdokas ei ole sitoutunut perehtymään tai perustelemaan näkemyksiään myöskään sinä tapauksessa, että tulisi valituksi. Vaalikoneet ovat siis kiistattomasti hyödyllisiä, mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että ehdokkaat ja äänestäjät käyttävät niitä ”oikein”.
Itse kävin juuri täyttämässä ihan vain kokeeksi Helsingin Sanomien vaalikoneen, enkä ollut oikeastaan edes hämmästynyt, kun en löytänyt itseäni pelkkien monivalintakysymysten perusteella edes kärkikolmikosta. Siksi ajattelinkin tyhjentää koko pajatson tänne blogiin ja listata alle yhden vaalikoneen kaikki kysymykset ja niihin antamieni vastausten perustelut. Koska elämä on enemmän kuin monivalintaa.
- Lihantuotannon tukea tulee vähentää ilmastosyistä.
- Lihan ja eläinperäisen elintarviketuotannon saama tuki markkinahintoihin suhteutettuna on yksi suurimpia valtion tukea saava maataloustuotannon osa-alue. Olisi täysin perusteltua keventää lihatuotannon saamaa tukiosuutta, koska tällöin markkinahinnat ohjaisivat kulutusta automaattisesti tasapainosempaa ruokavaliota kohti. Mikäli valtio ei puuttuisi lainkaan maataloustuotannon ohjaukseen, syötäisiin Suomessa todennäköisesti huomattavasti vähemmän kotimaista lihaa, mikä sekään ei ole paras vaihtoehto, sillä tietyissä osissa Suomea laiduntava karva on ympäristöllisestikin hyvä vaihtoehto. Tuen määrää on kuitenkin varaa pudottaa.
- Suomeen pitää rakentaa ainakin yksi suuri ydinvoimala lisää.
- Ydinvoima on hyvä vaihtoehto Suomen energiaomavaraisuuden kokonaisratkaisussa, sillä ydinvoima on lyhyellä tähtäimellä yksi harvoista energiamuodoista, joiden avulla kaikenlaiseen polttoon perustuvaa energiatuotantoa voidaan vähentää. En kuitenkaan varauksetta kannata uuden suuren voimalan rakentamista, sillä tavoitteena tulisi olla se, että Suomi on mahdollisimman nopeasti energiaomavarainen. Sitoutuminen pitkän rakennusajan vaatimaan suureen tuotantolaitokseen ei tukisi tätä tavoitetta parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli suuri osa Suomen sähköntuotantokapasiteetista on riippuvainen yhdestä tai kahdesta laitoksesta, ei tämä ole myöskään kovin hyvä asia häiriöherkkyyden kannalta. Uuden suuren ydinvoimalaitoksen sijasta tulisi nopealla aikataululla kehittää mm. tuulisähkön varastoimista vihreän vedyn tuotantokapasiteetin kautta. Myös pienten modulaaristen ydinlaitosten käyttökelpoisuutta tulisi selvittää nykyistä laajemmin.
- Metsähakkuita pitää rajoittaa ilmastopäästöjä poistavien hiilinielujen kasvattamiseksi.
- Hakkuiden määrä on hiljattain ylittänyt metsien uudiskasvun määrän, joten Suomen metsät ovat ainakin toistaiseksi kuuttuneet hiilinielusta päästölähteeksi. Hakkuiden määrää tulisi ehdottomasti rajoittaa minimissään niin kauan kuin edellä mainitun ilmiön syyt tiedetään. Lisäksi nykyisen tiedon valossa olisi perusteltua kieltää avohakkuut, jotka ovat sekä taloudellisesti että ekologisesti kestämättömiä. Avohakkuiden negatiiviset vaikutukset ilmenevät hiilinielujen lisäksi myös vesistöjen tilan heikkenemisenä sekä luonnon monimuotoisuuden vähenemisenä.
- Valtion pitää ympäristösyistä ohjata ihmisiä kuluttamaan vähemmän.
- Mikäli kaikki maailman kansalaiset nauttisivat samanlaisesta elintasosta kuin me suomalaisten, tarvitsisimme sen säilyttämiseksi yli 4 maapalloa. Meidän kaikkien on siis tulevaisuudessa pystyttävä uudistamaan käsityksemme siitä, millainen elintaso meille riittää. Tämä edellyttää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävämpiä valintoja meiltä kaikilta. Tämä siirtymä tulee kuitenkin tehdä niin, että kukaan ei putoa kyydistä tai turvaverkon ulkopuolelle. Valtion ohjauksella on mahdollista ohjata kulutusta mm. haittaverojen muodossa, mutta valtiolla on myös keskeinen rooli sen varmistamisessa, että siirtymä on kaikille mahdollisimman reilu.
- Suomen pitää suojella kaikki luonnontilaiset metsät, jotta luonnon monimuotoisuus vahvistuisi.
- Valtion ei tule määrätä yksityisessä omistuksessa olevien metsien suojelusta. Sen sijaan tulee tarkastella valtion omistamien metsien hoitostrategiaa, jotta valtion valtion metsäomistusta ei ohjaa voitin tavoittelu, vaan hiilinielujen kasvattaminen ja monimuotoisuuden parantaminen. Valtion tulee luopua kokonaan avohakkuista, siirtyä jatkuvan kasvatuksen metsänhoitoon ja lisätä merkittävästi luonnontilaisten metsien suojelualoja.
- Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen hidastamisessa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia.
- Ilmastopaneeli ja ilmastomallinnukset ovat osoittaneet, että teollisuusmaiden olisi tullut sitoutua päästötavoitteisiin jo vuoden 1997 Kioton kokouksessa. Mitä pidemmälle päästötavoitteita lykätään, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa tulee maapallon lämpenemiseen sopeutuminen olemaan. Ainoa vastuullinen teko on sitoutua tekemään kaikki mahdollinen, jotta ilmaston lämpenemistä saadaan hillittyä. Hiilineutraaliustavoitteiden vastustajat argumentoivat, että vuoden 2035 tavoitteesta kiinni pitäminen on vahingollista taloudelle, mutta tavoitteesta kiinni pitäminen luo uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja ennen kaikkea lasku tulee lopulta olemaan sitä suurempi, mitä pitemmälle sitä lykätään. Kyse on rohkeudesta maksaa aikaisempien sukupolvien lasku nyt eikä jättää sitä tuleville sukupolville. Toisaalta ilmastonmuutoksen hidastamiseen keskittyvä teknologia, innovaatiot ja teollisuus luovat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, joiden saavuttamiseksi kannattaa tehdä investointeja.
- Yksityisomistuksessa olevien maiden luonnonsuojelun pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
- Valtion ei tulisi pakkokeinoin määrätä yksityisomistuksessa olevia maita suojeltaviksi, mutta valtion tulisi käyttää kaikkia mahdollisia ohjauskeinoja, jotta yksityisten omistajien olisi kannattavampaa antaa omistamiaan maita suojeltaviksi, mikäli ne ovat tyypiltään sellaisia, että ne soveltuvat suojelualueiksi. Lisäksi valtion ei tule myöntää lainkaan tukea sellaiselle maanomistukselle ja toiminnalle, jotka edistävät luonto- ja lajikatoa.
- Asevelvollisuuden pitää koskea kaikkia sukupuolesta riippumatta.
- Asevelvollisuuslakia tulisi ehdottomasti kehittää siihen suuntaan, että palvelus olisi kaikille yhtäläinen sukupuolesta riippumatta. Tämä voitaisiin aloittaa ulottamalla kutsunnat kaikille yhteisiksi mahdollisimman nopeasti. Mikäli ase- tai kansalaispalvelus saadaan kaikille yhteiseksi, olisi mahdollista harkita aseellisen varusmiespalvaluksen rinnalle myös muita kokonaisturvallisuutta palvelevia vaihtoehtoja tapana suorittaa kansalaisvelvollisuus. Näin voitaisiin luopua myös siviilipalveluksesta, kun siviilipalveluksen suorittaville löytyisi vaihtoehto, joka olisi samalla tavalla velvoittava kuten varusmiespalveluskin. Uudistuksessa tulisi toki ottaa huomioon uskottavan maanpuolustuksen edellyttämä kokonaisreservin määrä.
- Suomeen tulisi sijoittaa pysyvä Naton tukikohta.
- NATOn tukikohdan perustaminen Suomeen ei ole itsetarkoituksellista, eikä Suomen alueellisen puolustuksen kannalta välttämätöntä. Suomen oma puolustusvalmius on jo ennen NATOon liittymistä väkilukuun suhteutettuna Euroopan maiden mittakaavassa huipputasoa, eikä tukikohta toisi puolustuskykyyn merkittävää lisää verrattuna vaikkapa sellaisiin maihin, joissa oma puolustuskyky nojaa pienehköön palkka-armeijaan.
- Päätösvaltaa pitäisi siirtää EU:lta jäsenvaltioille.
- Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Tietyissä asioissa päätösvaltaa pitäisi päinvastoin siirtää enemmän jäsenvaltioilta EU:lle. Kaiken kaikkiaan jäsenvaltioiden tulisi nähdä, että vahvinkaan yksittäinen EU:n jäsenvaltio ei nykyisessä maailmanjärjestyksessä ole yksinään riittävän suuri toimija, Suomesta puhumattakaan. EU voisi olla tasaveroinen toimija nykyisten ”suurten maiden” pöydässä, mutta tämä edellyttäisi sitä, että EU on nykyistä yhtenäisempi. Päätösvallan tulisi olla nykyistä keskitetympää erityisesti asioissa, joiden vaikutukset eivät rajoitu jäsenvaltioiden rajojen sisäpuolelle. Yksi tällainen kysymys on esimerkiksi ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvät päätökset. Näissä asioissa ei ole yhteisen edun mukaista, että yksittäiset maat voivat ajaa korostetust omia etujaan yhteisen edun kustannuksella.
- Ukraina pitää hyväksyä pikimmiten EU:n jäseneksi, vaikka se ei täyttäisi vielä jäsenyyskriteereitä.
- Ukrainan tukeminen ja jäsenyys EU:ssa tulee pystyä pitämään toisistaan riippumattomina asioina. Ukrainan sotilaallisen ja humanitaarisen tukemisen tulee jatkua niin pitkään kuin on tarpeen, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei voi päättyä muutoin kuin Venäjän tappioon. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että Ukraina on Euroopan toiseksi korruptoitunein valtion heti Venäjän jälkeen. Siksi on tärkeää, että Ukraina hyväksytään EU:n jäseneksi vasta sen jälkeen, kun se pystyy osoittamaan, että se jakaa EU:n jäsenyyden edellyttämät kaikille jäsen maille yhtenäiset arvot ja vaatimukset.
- Kiina-riippuvuudesta pitää pyrkiä eroon, vaikka se heikentäisi yritysten kilpailukykyä.
- Suomalaisten yritysten kilpailukyvyn ei tulisi perustua riippuvuuteen Kiinasta. Mikäli kilpailukykymme riippuu Kiinasta saatavista edullisista raaka-aineista tai komponenteista, on tilanne pitkällä tähtäimellä kestämätön. Tällaisesta tilanteesta on pyrittävä eroon ja pohdittava ratkaisuja, jotka ovat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpiä. Viime aikojen tapahtumat ovat selkeästi osoittaneet, että mikä tahansa yksipuolinen riippuvuus toisen valtion hyödykkeistä luo epäterveitä sidonnaisuuksia. Mikäli riippuvuudesta luopuminen aiheuttaa alentunutta kilpailukykyä, on se parempi kestää nyt kuin myöhemmin. Kaiken kaikkiaan tulisi pyrkiä etsimään aktiivisesti vaihtoehtoja jatkuvaan talouskasvuun nojaavaan markkinajärjestelmään. Meidän tulisi siis pyrkiä eroon myös kasvuriippuvuudestamme.
- Ahvenanmaan demilitarisoinnista pitäisi luopua.
- Olisi tarpeetonta provokaatiota yksipuolisesti päättää Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Ahvenanmaalla on toki tärkeä strateginen sijainti, mutta tämä on otettu maanpuolustuksen suunnittelussa huomioon. Mikäli demilitarisoinnista päätettäisiin luopua, tulisi aloitteen tulla ensisijaisesti ahvenanmaalaisilta itseltään.
- Kehitysyhteistyöhön käytettäviä varoja on leikattava.
- Vuonna 2022 kehitysyhteistyöhön budjetoidut määrärahat vastaavat arvioiden mukaan 0,42 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Tätä määrää ei ole tarpeen merkittävästi leikata, sillä vaikka kehitystyhteistyöhön osoitetut määrärahat poistettaisiin kokonaan (mitä Suomi ei voi kansainvälisten sopimusten puitteissa edes tehdä), ei asia ratkaisisi talouden vakauttamisen tarpeita. Suomen kannattaa jatkossakin olla aktiivinen toimija kehitysyhteistyössä, sillä tästä koituu Suomelle todistetusti ulkopoliittista hyötyä.
- Suomen on liityttävä Natoon.
- Tämä lienee itsestään selvää ja asialle on jo olemassa sekä kansan että eduskunnan selkeä luottamus.
- Kun valtion menoja ja tuloja tasapainotetaan, se on tehtävä mieluummin menoja vähentämällä kuin veroja korottamalla.
- On vaikea ajatella, että tämä kysymys olisi todellisuudessa näin mustavalkoinen, mutta mikäli nämä tosiaan olisivat ainoat vaihtoehdot, niin silloin ennemmin nostetaan veroja. Todellisuudessa kuitenkin tarvitaan molempia. Joitakin menoleikkauksia on väistämättä tehtävä ja ne ovat aina kipeitä ainakin niille, keiden elämään tai toimeentuloon ne kohdistuvat. Myös verokorotuksia pidän välttämättöminä, mutta ne tulisi ensisijaisesti tehdä lisäämällä ”haittaveojen” korottamisen muodossa. Missään tapauksessa en lähtisi nykyisessä tilanteessa toteuttamaan tuloveron alennuksia, sillä niiden hyödyt kohdistuisivat ensisijaisesti parempituloisiin. Tuloveron alennukset johtaisivat lähes varmasti lisävelkaan ja olisivat siis vastuuttomia.
- Valtion on mieluummin otettava lisää velkaa kuin vähennettävä palveluita.
- Mikäli nykyistä palvelutasoa tai sen saavutettavuutta joudutaan merkittävästi supistamaan, tulee sillä olemaan väistämättä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja koko hyvinvointiyhteiskuntaan. Palveluleikkauksilla ei rakenneta yhdenvertaista yhteiskuntaa, vaan ruokitaan eriarvoisuuden syvenemistä, mikä taas johtaa turvattomuuteen ja entistä suurempiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Valinnan ei kuitenkaan tulisi olla palveluiden vähentämisen ja lisävelan välillä, sillä valtion talouden suunnittelussa on toinenkin tulonlähde kuin velka. Mikäli valittavana on merkittävät supistukset nykyisiin hyvinvointipalveluihin, tulee myös verotuksen roolia valtion tulonlähteenä tarkastella avoimesti.
- Pääomatulojen verotusta on kiristettävä.
- En ole tästä samaa mieltä.
- Palkoista pitäisi sopia ensisijaisesti työpaikoilla.
- Paikallista sopimista tulisi lisätä merkittävästi, mutta samalla on tärkeä varmistaa, että on olemassa mekanismeja joilla estetään sopimisen ehtojen valuminen täysin työnantajapuolelle.
- Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitää lyhentää.
- Suomen nykyinen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan kesto on erittäin pitkä. Kolmen vuoden yhtäjaksoisen työskentelyn jälkeen päivärahaa voi nostaa jopa 400 vuorokautta. Tätä kestoa on mahdollista lyhentää ja on hyvin mahdollista, että työttömyysturvaan on tarve tehdä korjauksia osana valtiontalouden vakauttamista. Näen kuitenkin, että työttömyysturvaan tehtävät muutokset olisivat ensisijaisesti menojen leikkauksia, eikä niitä tule nähdä niinkään työllistämistoimina. Työllisyyden edistämisessä tulisi keskittyä toimenpiteisiin, joilla alennetaan palkkauksen kynnystä ja varmistetaan, että kaikki työn vastaanottaminen on kannattavaa.
- Eläkeläisköyhyyttä pitää vähentää korottamalla takuueläkettä.
- Eläkeläisköyhyyden väähentämine sinänsä on tärkeää, mutta sen sijaan että sosiaalietuusjärjestelmää entisestään monimutkaistetaan, olisi parempi vaihtoehto ottaa käyttöön perustuloon perustuva yksinkertaisempi etuusjärjestelmä, jolloin etuviidakko muuttuisi loppukäyttäjän kannalta huomattavasti selkeämmäksi ja samalla etuuksien myöntämiseen kuluva byrokratia sekä myös kustannukset pienenisivät.
- Terapian tulee olla maksutonta alle 30-vuotiaille.
- Mielenterveyspalveluihin tulee ehdottomasti panostaa ja KELA:n korvaama terapia tulisi olla nykyistä laajemmin ja helpommin saatavilla. Nuorten mielenterveysongelmiin olisi syytä panostaa erityisesti ennaltaehkäiseviä toimia ja resursseja lisäämällä. Tämä voisi toteutua esimerkiksi varaamalla kunnille korvamerkittyä rahaa oppilashuollon resurssien kasvattamiseen. En kuitenkaan kannata suoraan kaiken terapian täyttä maksuttomuutta, sillä kaikkien sote-palveluiden tavoitettavuutta tulee parantaa kokonaisuudessaan, eikä yhden palvelulajin täysi maksuttomuus palvele tätä tavoitetta kovin hyvin tilanteessa, jossa valtiontalouden vakauttamisen tarve on suuri.
- Liikuntaa on lisättävä peruskoulussa, vaikka muiden oppiaineiden kustannuksella.
- Nuorten fyysisen toimintakyvyn ja kunnon aleneminen on huolestuttava kehityssuunta, mutta sen korjaamiseen ei riitä pelkkä kategorinen liikuntatuntien määrän kasvattaminen. Ainoa keino liikunnan hyvien vaikutusten pysyvään lisäämiseen on se, että lapsille ja nuorille tarjotaan riittävän monipuolisesti mahdollisuuksia erilaisiin matalan kynnyksen liikuntamuotoihin. Liikkuminen ja sen tuomat hyödyt eivät lisäänny tuomalla kouluviikkoon yhden tunnin lisää liikuntaa, mikäli liikkuminen ei jatko koulupäivän ulkopuolella. Liikkuminen tulisi tehdä pysyvämmäksi osaksi nuorten elämää. Ratkaisu on siis ennemminkin liikkumisen Suomen mallin kaltaisissa ohjelmissa, liikkumisen tuominen osaksi opetusta siellä missä se on mahdollista. Tarvitaan myös rahoitusta, jotta liikkuminen lisääntyy kaikissa Suomen kunnissa ja myös koulupäivien ulkopuolella osana elämäntyyliä. Myös kevyen liikenteen väylien toteuttaminen tulisi nostaa nykyistä korkeammalle prioriteetille.
- Sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava ensisijaisesti julkisina palveluina.
- Kategorisesti ei ole mitään estettä sille, etteikö sosiaali- ja terveyspalveluita voisi olla tuottamassa myös yksityiset toimijat. Olennaista on, että sote-palveluiden markkinat eivät muutu puhtaan markkinaehtoisiksi tai markkinajohtoisiksi. Tärkeää on myös varmistaa, että mikäli markkinat avataan kilpailulle, niin sitä ei tehdä puhtaasti kustannussäästöjen toivossa, sillä yksityisillä markkinoilla on tapana toimittaa sitä mitä tilataan, eivätkä laatu ja halvin hinta usein tule samassa paketissa. Viime vuosilta on valitettavan paljon esimerkkejä siitä, miten taloudellisen voiton tavoitteluun perustuva liiketoiminta helposti johtaa asiakkaan kannalta heikompaan palveluun. Sote-palveluissa on lopulta kyse pitkälti ihmisen toiselle ihmiselle tuottamasta palvelusta, jota on erittäin vaikea tehdä julkista palveluntuottajaa pienemmällä kustannusrakenteella palvelun laadun siitä kärsimättä.
- Kannabiksen käyttö pitää laillistaa.
- Ensin tulisi valmistella ja ottaa käyttöön laki huumausaineiden käytön dekriminalisoinnista. Tämän jälkeen olisi käytettävissä enemmän tietoa kannabiksen käytön sallivan lain valmistelun aloittamisesta.
- Suomeen ei pidä avata huumeiden käyttöhuoneita.
- Tarjoamalla huumeongelmista kärsiville mahdollisuus huumeiden käyttöön ilman pelkoa rangaistuksesta on mahdollista vähentää huumausaineisiin liittyvää rikollisuutta ja näin huumeiden käyttäjiä saadaan paremmin myös yhteiskunnan tarjoaman avun ulottuville. Huumeiden käytön dekriminalisoinnilla (joka ei siis ole sama asia kuin huumeiden laillistaminen) on mahdollista mielestäni vähentää huumeongelmia.
- Viinin myynti pitää sallia jatkossakin vain Alkossa.
- Kyllä. Viinien myynnin vapauttamisen ja Alkon monopolin purkaminen tulisi käynnistää tulevalla vaalikaudella.
- Vanhuspalvelujen hoitajamitoitusta pitää keventää, jotta vanhuksille riittäisi hoivapaikkoja.
- Kysymykseen on erittäin vaikea vastata, sillä on tärkeää, että hoitopaikkoja on riittävästi, mutta yhtä lailla tärkeää on se, että hoivan laatu mahdollistaa ihmisarvoisen ja turvallisen elämän.
- Korkeakouluissa on otettava käyttöön lukukausimaksut myös suomalaisille opiskelijoille.
- Maksuton korkeakouluopiskelu on yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakiviä ja Suomen kaltaiselle maalle, joka on riippuvan korkean osaamistason työvoimasta, on tulevaisuudessa jopa nykyistä tärkeämpää varmistaa, että mahdollisimman monella on mahdollisuus kouluttautua haluamallaan tavalla. Mikäli korkeakoulu muuttuisi maksulliseksi, johtaisi se väistämättä yhteiskunnan eriarvoistumiseen.
- Koulutuksen rahoitusta on lisättävä ensi vaalikaudella.
- Koulutuksen rahoitusta ei missään tapauksessa saa ainakaan supistaa ja itse asiassa koulutukseen tulisi pystyä löytämään valtion talouden vakauttamistarpeesta huolimatta jopa lisää rahoitusta. Erityisesti kunnat tarvitsevat rahoitusta, joka olisi korvamerkitty opetuksen resurssien, erityisesti inkluusion toteuttamiseen ja oppilashuollon edellyttämien resurssien varmistamiseen.
- Pääsykokeiden painoarvoa tulisi lisätä korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.
- Nykyinen tilanne, jossa valtaosa opiskelijoista valitaan todistuksen perusteella ei suosi sellaisia opiskelijoita, joiden on ollut syystä tai toisesta vaikea saavuttaa koulussa opintopaikkaan edellyttävät arvosanat. Näin ollen pääsykokeeseen perustuvalla valinnalla täytettäviä opiskelupaikkoja tulisi olla enemmän kuin vuodesta 2020 alkaen on ollut tilanne.
- Lapsilisiä pitäisi maksaa vähemmän perheille, joilla on suuret tulot.
- Valtion talouden vakauttamisessa yksi vakavasti harkittava keino olisi suhteuttaa lapsilisä perheen tuloihin. Nykyisellään on olemassa hyvätuloisia perheitä, joille lapsilisä on ikään kuin ylimääräinen etuus, kun taas toisilla perheillä lapsilisän merkitys osana toimeentuloa on kriittisen tärkeä.
- Valtion pitää maksaa osa opintolainasta, jos korkeakoulusta vastavalmistunut muuttaa töihin kasvukeskusten ulkopuolelle.
- Mikäli tällaisia toimenpiteitä harkittaisiin, tulisi niiden kohdistua sellaisille aloille, joissa työvoimapula kasvukeskusten ulkopuolella on kriittinen. Tällaiset yleismaailmalliset tukiratkaisut ovat kuitenkin yleisesti melko huonoja ja niiden kustannusvaikutukset helposti ylittävät saatavat hyödyt.
- Suomen pitää vastaanottaa nykyistä vähemmän kiintiöpakolaisia pakolaisleireiltä.
- Ei ole mitään kansainvälistä tarkastelua kestävää perustetta sille, että Suomi toimisi pakolaiskysymysten ratkaisemisessa muita maita vähemmän vastuullisesti.
- Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi.
- Mikäli riittävästi henkilökuntaa löytyisi ilman maahanmuuttoa, työvoimapulaa tuskin tällä hetkellä olisi. Tilanne erityisesti hoitoalalla on kuitenkin kiistaton, eikä kaikkia hoitoalan paikkoja ole pystytty täyttämään. Näin ollen työperäinen maahanmuutto on edelleen yksi keskeinen osa hoitajapulan ratkaisua.
- Yrityksillä pitää olla vapaus palkata työntekijöitä EU:n ulkopuolelta ilman saatavuusharkintaa.
- Työvoiman saatavuus on jo nyt tietyillä aloilla merkittävä ongelma ja tämä ongelma tulee jatkossa vain kasvamaan. Työvoiman liikkuvuuden edestä tulisi siis pyrkiä karsimaan kaikki mahdolliset esteet. Olennaista on pitää huolta kuitenkin siitä, että työnantajat eivät voisi käyttää saatavuusharkinnan poistumista keinona polkea työehtoja ja työoloja.
- Suomen pitää pystyä karkottamaan nykyistä helpommin rikoksia tehneitä maahanmuuttajia.
- Tietyntyyppisistä rikoksista tuomittuja ja erityisesti rikoksenuusijoita tulisi pystyä karkottamaan nykyistä tehokkaammin, mutta on silti ymmärrettävä, että Suomi ei voi karkottaa ketään sellaista henkilöä, jota kohdemaa ei suostu vastaanottamaan. Tämä on kansainvälinen sopimusoikeudellinen asia, jota Suomi ei yksinään pysty muuttamaan.
- Valtion pitää lopettaa maakuntien lentoliikenteen tukeminen.
- Maakuntien elinvoima ja maakunnissa sijaitsevien yritysten toimintaedellytykset eivät voi nykyaikana olla riippuvaisia yhteiskunnan varoin tuetusta lentoliikenteestä. Lentoliikenteen lisääminen ei muutenkaan ole taloudellisesti ja ekologisesti kestävää toimintaa. Lentoliikenteen tukemiseen käytetyt varat tulee ennemmin sijoittaa raideliikenteen kehittämiseen. Lisäksi yhteiskunnan tulee ennemmin ohjata liike-elämää ja yleistä asenneilmapiiriä enemmän kohti tilannetta, jossa aikaisemmin lentoliikennettä vaativia toimintoja voidaan toteuttaa etäyhteyksin.
- Bensan ja dieselin verotusta on alennettava.
- Polttoaineiden hinta on kohonnut voimakkaasti viime vuosien aikana, mutta hintojen nousu ja vaihtelu on riippuvainen maailmanmarkkinoista. Valtion toimenpiteet eivät ole hintavaihtelun takana. Lähtökohtaisesti yksityisautoilua ei tulisi tukea yhteiskunnan toimesta, mutta samalla tulee varmistaa, että erityisesti työn takia liikkumisen hinta ei muodostu liian raskaaksi.
- Ruotsin kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi kaikilla koulutusasteilla.
- Ruotsin kielen tulee edelleen säilyä Suomen virallisena kielenä ja siten yhteiskunnan palvelut on oltava tavoitettavissa myös ruotsia äidinkilelenään puhuville heidän omalla kielellään. Ruotsin kielen osaaminen tulee siis edelleen säilyä vaatimuksena tiettyihin valtion virkoihin. Ruotsin kielen sisällyttäminen pakollisena aineena opetussuunnitelmaan on kuitenkin asia, josta tulisi luopua.
- Ruotsin kielen asema Suomessa on säilytettävä vähintään ennallaan.
- Ruotsin kielen tulee edelleen säilyä Suomen virallisena kielenä ja siten yhteiskunnan palvelut on oltava tavoitettavissa myös ruotsia äidinkilelenään puhuville heidän omalla kielellään. Ruotsin kielen osaaminen tulee siis edelleen säilyä vaatimuksena tiettyihin valtion virkoihin. Kielivaatimuksesta voitaisiin tietyissä virkatehtävissä kuitenkin mahdollisesti joustaa ja painottaa ennemmin yleistä ja laajempaa kielitaitoa.
- On hyväksyttävää, että julkisia palveluja on vähemmän syrjäseuduilla.
- On perusteltua, että julkisia palveluita kohdennetaan enemmän sinne, missä asutus on tiiviimpää. Syrjäseuduilla palveluiden saavutettavuudessa tulisi keskittyä kiinteiden palvelupisteiden sijasta esimerkiksi aikaisempaa enemmän liikkuviin palveluihin sekä vaihtoehtoisiin tapoihin järjestää palveluita.
- Suomessa on liian helppo elää yhteiskunnan tukien varassa.
- Sosiaaliturvan ajatus on, että sen varassa voi elää. Mikäli se ei ole mahdollista, ei sosiaaliturva toimi. Järjestelmän tulee kuitenkin olla rakennettu niin, että se kaikki työnteko on kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa eläminen. Siksi sosiaaliturvan ei tule riittää muuhun kuin välttämättömiin kuluihin ja tämän välttämättömän toimeentulon saaminen tulisi olla saavutettavissa mahdollisimman alhaisella byrokratialla, jotta selviytyminen ei muutu kokopäivätyöksi. Näin tällaisten henkilöiden olisi helpompaa kiivetä sosiaaliturvan varasta jälleen takaisin työelämään, tarvittaessa vaikka osatyöllisenä tai osatyökykyisenä. Muun muassa näistä syistä tulisi edistää perustulon käyttöönottoa.
- Yhteiskunnan johtavissa asemissa olevat eivät ymmärrä kansan ongelmia.
- Ei henkilön luottamustehtävä automaattisesti määritä sitä, miten hän kykenee asettumaan muiden ihmisten asemaan tai tuntemaan empatiaa. Nykyisessä yhteiskunnan polarisoitumiskehityksessä on kuitenkin riskinä se, että mikäli annamme yhteiskunnan eriarvoisuuden lisääntyä liikaa, saattaa kysymyksen esittämä väite muuttua aina todennäköisemmäksi. Lisäksi väitteessä on pieni totuuden siemen sikäli, että usein yhteiskunnan johtavissa asemissa olevilla henkilöillä on hyvä kuva siitä, miten asiat ovat olleet, mutta heidän tehtävänsä luonteesta johtuen heillä saattaa olla rajallisempi kuva siitä miten asiat ovat juuri nyt.
- Suomen pitää ottaa käyttöön kolmas virallinen sukupuoli.
- Tavoitteena tulisi olla kolmannen virallisen sukupuolen käyttöönotto, mutta samanaikaisesti tulisi aktiivisesti vaikuttaa myös asenneilmapiiriin, sillä muunsukupuolisten kokemaa syrjintää ei korjata pelkästään lakimuutoksella.
- Turkistarhaus pitää sallia myös tulevaisuudessa.
- Turkistarhauksen kieltävän lain säätäminen ei pitäisi olla mahdotonta, sillä vastaavanlainen päätös on tehty eläinsuojeluperustein muissakin Euroopan maissa. Minimissään turkistarhaukselle voi ja tuleekin asettaa tarkat vaatimukset eläinten oikeudenmukaisen pitämisen suhteen. Turkistarhaukselle ei tule myöskään myöntää minkäänlaista valtion tukea, mutta tukea voitaisiin myöntää turkistarhauksesta luopuville yrittäjille.
- Kansanäänestyksiä on lisättävä, jotta kansalaisten suora osallistuminen päätöksentekoon kasvaa.
- Kansalaisten osallistuminen ja kiinnostus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on suotavaa ja sitä tulisi kehittää. En kuitenkaan näe erityistä tarvetta nykyistä useammille kansanäänestyksille, sillä varsinaista päätöksentekoa varten Suomessa on jo toimiva edustuksellinen demokratia. Jo nykyisellään kansalaisten äänestysaktiivisuus on ollut pidemmän aikaa laskeva, joten uusien kansanäänestysten vaikutus saattaisi jopa olla demokratian toteutumisen kannalta haitallista, mikäli vain pieni osa äänioikeutetuista osallistuis tällaisiin kansanäänestyksiin.
- Turun ja Helsingin välisen nopean ratayhteyden eli Tunnin junan rakentamispäätös on saatava mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan.
- En pidä tunnin juna -ratkaisua niin keskeisenä Turun alueen kehittämiselle, että sen rahoitus tulisi varmistaa ilman laajempaa kokonaisharkintaa. Olisi tarkkaan pohdittava mitä sellaisia konkreettisia hyötyjä tunnin (tai todellisuudessa noin tunnin ja vartin) juna toisi nykytilanteeseen verrattuna.
- Valtion pitää edistää saariston elinvoimaa tarjoamalla uusille asukkaille verohuojennuksia.
- Lähtökohtaisesti valtion ei tulisi ohjata ihmisiä valitsemaan asuinpaikkaansa, mutta syrjäseuduille voitaisiin ohjata jonkin verran palveluiden ja elinvoiman säilyttämiseen suunnattua tukea, mikäli alueella on muuten olemassa edellytyksiä säilyä vireänä. Tuntuisi erikoiselta, että verohuojennuksen saa ainoastaan asuinpaikan valinnan perusteella.
- Kipsikäsittely tulee tehdä sille soveltuvilla pelloilla pakolliseksi Saaristomeren rehevöitymiskehityksen hillitsemiseksi.
- Kipsikäsittelyn hyödyt ovat parhaimmillaankin väliaikaiset, joten niiden määrääminen pakolliseksi voisi olla korkeintaan määräaikainen ratkaisu ja ne kannattaisi kohdentaa alueille, joilta ravinteiden valuminen Saaristomereen on suurinta. Pääpainon tulisi kuitenkin olla toimenpiteissä, joilla on pysyviä vaikutuksia rehevöitymisen hillinnässä.
NUMERO 153 EDUSKUNTAAN?
Jos haluat auttaa ponnisteluissamme paremman maailman puolesta, äänestä numeroa 153 tai lahjoita kampanjaamme itse valitsemasi summa. Lisää ajatuksiani löydät mm Facebookista.
Rami Käkönen - Vihreät Masku 
Vastaa