Rami Käkönen – Vihreät Masku

Valtiovarainministeri Annika Saarikko kirjoitti 24.3.2023 Vakka-Suomen sanomissa, että EU:n uutta energiatehokkuusdirektiiviä ei voi sulattaa, koska päätökset oman kodin energiatehokkuudesta tulisi kuulua kansalaisille itselleen. 

Ministeri Saarikko on oikeassa siinä, että esitetyssä muodossaan direktiiviä ei tulisi hyväksyä, mutta Saarikon perustelu on ontuva ja myös harhaanjohtava. Euroopan parlamentin vielä käsiteltävänä olevassa esityksessä ei olla määräämässä yksityistalouksille pakkoremontteja. Tämä on selkeästi kirjattua Valtioneuvostonkin asiaa koskevassa tiedotteessa. Sitovat velvoitteet toteutuessaan koskisivat vain julkista sektoria, eli valtiota ja kuntia. Julkisen sektorin, pois lukien julkinen liikenne ja puolustusvoimat, olisi direktiivin mukaan vähennettävä energian loppukäyttöä 1,9 prosenttia vuodessa, ja julkisen sektorin omistamista rakennuksista olisi peruskorjattava vuosittain 3 prosenttia. Jos tätä tarkastellaan vaikkapa kotikuntani Maskun perspektiivistä, on helppo ymmärtää tämän vaatimuksen mielekkyys. Kunnan omistamien ikääntyvien kiinteistöjen energiatehokkuuden parantaminen tuottaa helposti remonttien investointikustannukset takaisin lämmityskustannusten säästöinä. Edellä mainitun lisäksi tiukemmat energiatehokkuusvaatimukset kohdistuisivat uudisrakennuksiin. Motivan mukaan rakennukset muodostavat 40 % energiankulutuksesta ja aiheuttavat 30 % kasvihuonepäästöistä, joten parantunut energiatehokkuus ei voi olla huono asia. 

Julkisen vallan tehtäviin kuuluu niin omista rakennuksistaan huolehtiminen kuin kansalaisten kannustaminen kotiensa remontointiin. Rakennukset muodostavat merkittävän osan kansallisvarallisuudestamme. Järkevä rakentaminen, korjaaminen ja tehokas energian käyttö tarkoittavat niin luonnonvarojen säästöä kuin sijoitusta varallisuuteen. Euroopan on myös päästävä energiariippuvuuksista irti taloudellisista, eettisistä ja jopa puolustuksellisista syistä. Nykyisellään puolueet ovat hyvin yksimielisiä tarpeesta vähentää hiilipäästöjä ja riippuvuutta Venäjän energiasta. 

Direktiiviä on kuitenkin mahdotonta hyväksyä esitetyn kaltaisena aivan toisesta syystä. Direktiivin mukaan energian loppukäyttö saisi vuonna 2030 olla Suomessa enintään 241 terawattituntia (TWh). Tämä on noin 50 TWh nykyistä vähemmän. Tämä tavoite vaarantaa Suomen vihreän siirtymän tiekartan toteutumisen. Jotta suunniteltu ja jo käynnissä oleva vihreä siirtymä voi toteutua, tarvitsee Suomi päästötöntä energiaa sähköistymiseen sekä puhtaan vedyn tuotantoon Energiaviraston arvion mukaan 275 TWh. Jotta Suomen tie puhtaan energian vetysuurvallaksi ei vaarannu, tulee Suomen tehdä nämä ilmastopäästöjen vähentämiseen tarvittavat investoinnit direktiivistä huolimatta ja samalla pyrkiä muuttamaan direktiivin energiansäästövelvoitteen vain hiilipäästöjä koskevaksi.